Australian ihmisiä ja eläimiä

Australia on ääriesimerkki siitä miten pahasti alkuperäiskansojen kohtelu voi mennä pieleen. Pari päivää Australiassa olleena tuli jo selväksi, että aborginaalit ovat pelottavia. Olin bussissa ja ihan selvinpäin olevan näköinen itseäni nuorempi nainen alkoi huutaa bussikuskille, joka hänen mielestään sulki ovet lähes häntä päin. Lukuisissa muissa tapauksissa päihtyneet/ei päihtyneet aborginaalit huusivat suoraa huutoa kadulla ja käyttäytyivät agressiivisen oloisesti. Tuli jo itselle olo, kun näki porukan kävelevän illalla vastaan, että pitäisikö vaihtaa tien toiselle puolelle kävelemään. Tuli jotenkin ihan shokkina taas se kuinka eriytyneitä muusta yhteiskunnasta he ovat. Näinkö viidessä päivässä yhtäkään aborginaalia kaupan kassana tai bussikuskina tai missään normaaleissa töissä. En nähnyt. Jopa aborginaalien taidetta myivät vaaleat australialaiset. Ihan järkyttävä ero, kun vertaa esimerkiksi tähän Uuteen Seelantiin, jossa nyt olen. Täällä alkuperäisväestöä Maoreita näkee vaikka  missä ja he ovat ihan kuin kaikki muutkin. Tai siis toki heillä on oma kulttuurinsa ja kyllä heidät ulkonäöltä tunnistaa, mutta he tekevät ihan samoja töitä kuin kaikki muutkin. Jotkut liikkeet jopa ylpeinä ilmoittavat ikkunassaan maori owned and operated business. Uudessa seelannissa kohta kuukauden ollut ja yksikään maori ei ole ollut pelottava millään tasolla.

Onhan se järkyttävää miten vaaleat valloittajat kohtelivat aborginaaleja sulkemalla vaeltamaan tottuneen kansakunnan reservaatteihin ja rankaisemalla mikäli reservaatista poistutaan, viemällä maat ja sitä kautta toimeentulon. Kuitenkin nyt eletään jo vuotta 2016 ja tilanne on silti yhä tämä. Suurin osa aborginaaleista on köyhiä ja elää valtion tuilla tai tekee hanttihommia. Sinäänsä kyllä ymmärrän, että jotkut saattavat syrjiä aborginaaleja. Aioinhan itsekkin vaihtaa tien toiselle puolelle, koska he olivat pelottavia. Toisaalta onko heillä todellisia mahdollisuuksia nousta pohjalta? Aborginaalien eliniänodote on 17 vuotta vähemmän kuin ei aborginaalien Australialaisten. Lisäksi alkoholin ja muiden päihteiden käyttö on aborginaalien joukossa suurempi ongelma kuin ei aborginaalien. Ei sillä näin kyllä niitä ihan valkoisia australialaisiakin, jotka selkeästi olivat vetäneet jotain viinaa vahvempaa ja kävivät ihan omilla kierroksillaan samalla työntäen koko omaisuuttaan ostoskärryissä ympäriinsä. Se kontrasti, kun vertaa puhtaita katuja, hienoja pilvenpiirtäjiä, ilmaisia busseja ja kaikkea sitä vaurautta ja upeutta mitä Australiassa on sitten näihin kodittomiin päihderiippuvaisiin on häkellyttävä. Jossain on mennyt pieleen. Kuitenkin australialaiset on leppoisia, humoristisia ja mukavia ihmisiä. Mietityttää miten siis asiat ovat alunperin menneet pieleen..? Ja miten niitä ei ole saatu korjattua. 

Ihmiset ovat niin monimutkaisia, että päätin haluavani nähdä eläimiä. Edellisen päivän myrsky oli väistynyt ja aurinko paistoi pilviverhon takaa. Tosin kova tuuli jatkui yhä. Olin löytänyt täydellisen käyntikohteen pingviinisaari. Mikäs sen hienompaa. Pienellä kikkailulla bussi-juna-bussi kyydein pääsin sinne, mistä lauttojen piti lähteä. Ja tosiaan päivämäärä oli 22.5.2016.

Hieno opossumigraffiti majapaikan lähistöllä.

Paikalta löytyi tämä kyltti. Valehtelisin, jos sanoisin ettei olisi vituttanut kaiken sen matkustuksen jälkeen huomata, että koko saari on suljettu. Eikä vain sitä päivää vaan koko viikon. Että turha miettiä voisiko mennä seuraavana päivänä sillä ei onnistu.

Hetken katselin rantaa, joka oli kyllä ihan hienon näköinen, mutta kieltämättä sää oli tuulinen.

Siellä horisontissa se saari näkyy mihin en ikinä päässyt.

Siinä rannalla seisoessani mietin, että joko voin jäädä tänne käppäilemään tai keksiä jotain muuta. Olin saanut päähäni, että haluan nähdä eläimiä joten niitähän oli nähtävä ja lähdin eläintarhaan. Jos matkustaessa jotain oppii, niin muuttamaan suunnitelmia lennosta. Mielestäni ihan hyödyllinen taito.

Pikkuisen taas reittioppaalla suunnistusta kohti eläintarhaa.

Eläintarhassa suuntasin heti pingviiniosastolle sillä niitähän olin halunnut nähdä.

Kyseisiä pikkupingviineitä voi nähdä luonnossa Australiassa tai Uudessa Seelannissa ei muualla. Itse olen heitä luonnossa nähnyt 9 vuotta sitten Australian eteläosassa Philip Islandilla.

On ne kyllä hauskoja otuksia noin tarhaoloissakin.

Austraalialaiset mateliat osastolla oli mm. näitä sinikielisiä liskoja. Käärmeistä en ottanut kuvia, mutta hyvin epämiellyttävä on jo ajatus siitä, että Australia on maailman ainoa maa missä on enemmän myrkyllisiä kuin harmittomia käärmeitä. Eli käärmeenpurema on lähes aina vaarallinen. 

Suosikkiotukseni kengurut.

Kävin valehtelematta neljä kertaa kengurualueella. Ne vaan on ihan parhaita eläimiä.

Kengurualue oli ns. petting zoo eli, kengurut "vapaana" siellä. Niillä oli tietyt narulla rajatut alueet mihin yleisö ei saa mennä, mutta jos kengurut hyppivät kävelyalueelle, kuten tässä voi niitä ihan hyvin silitellä. Ja siitä ne tykkäsivätkin. Todella ihmisystävällisiä eläimiä ja näyttivät ihan viihtyvän eläintarhassa.

Toinen australian erikoiseläin Tasmanian tuholainen. Näitä elää vain tasmanian saarella. Australia on ihan uskomaton paikka sillä siellä eläimet ja kasvit ovat niin erilaisia kuin missään muualla.

Koalat eivät ole ehkä niitä kaikkein aktiivisimpia eläimiä vaan torkkuvat 20h vuorokaudessa. Luin juuri tiede- lehdestä jutun kuinka koaloita uhkaa tällä hetkellä klamydia. Yksi klamydian oireista on lisääntymiskyvyttömyys. Jolloin ei tule sitten koalavauvoja. Klamydiaa voi toki hoitaa, mutta aikamoinen projekti etsiä koalat puista ja syöttää niille antibiootteja. Kovasti Australiassa kuitenkin tehdään töitä, jotta koalat eivät kuolisi sukupuuttoon vaan paranisivat klamydiasta. Tautejen lisäksi Australian erikoiseläinten suurin uhka on kissa. Kotikissat ovat tappamassa useita lajeja sukupuuton partaalle. Australiassa on monia eläinlajeja valitettavasti lähes sukupuuton partaalla.

Oli siellä eläintarhassa myös perinteisempiä eläintarhaneläimiä vaikka oma mielenkiintoni kohdistuikin eniten australian erikoisuuksiin.

Aasiassa tutustuin jo näihin Sun Bear- karhuihin.

Toinen aasiasta tuttu eläin tarhassa oli oranki. Eläintarha on osa sumatran orankikannan elvyttämisohjelmaa ja orankeja oli eläintarhassa useita. Jotenkin vaan, kun oli itse nähnyt kyseisiä hienoja eläimiä viimeksi luonnossa ja tiesi kuinka älykkäitä ja ihmisenkaltaisia ne ovat, teki pahaa nähdä niitä eläintarha olosuhteissa. Esim. kengurut näyttivät siltä ettei niitä suorastaan haittaa olla eläintarhassa. Orangit sen sijaan näyttivät. Noh. Kyllästyneiltä.

Korkeasaaren eläinsuosikkini mangustit löytyivät myös Perthin eläintarhasta ja olivat ihan yhtä viihdyttäviä.

Puukenguruita.

Mielestäni tämä puukenguru voitti kyllä eläintarhan söpöin eläin äänestyksen. 

Australian erikoislintu Kassovari. Lentokyvytön hieman strutsia pienempi, jolla kuitenkin on kova lyötisarvi otsassa ja voimakkaat jalat. Erikoisuutena sininen kaula ja punainen heltta. 

Jostain syystä, joka jäi hieman epäselväksi oli eläintarhassa myös useita dinosauruksia. Eivät tainneet olla oikeita vaikka osa niistä kyllä liikkui..

Ihme ettei korkeasaari ole tätä keksinyt (vai onko..) lähtiessä eläintarhasta kukapa ei haluaisi ostaa mukaansa.. noh.. paskaa. Pikantti lisä kotona kasvatetuille vihanneksille...

Paluumatkalla otinkin lautan eläintarhasta keskustaan. Ei hassumpi päivä.

Illaksi oli hyvä palata vankilaan nukkumaan.